Otsikko kertoo ehkä hieman siitä, miksi olen nyt ollut tovin hieman vaitonainen, tai en ole jaksanut kirjoitella tänne.
Ukkiani en ihmisenä tuntenut ollenkaan, tämän vuoksi (vaikka inhottavalta tuntuukin) voin sanoa, että en ole murtunut asiasta. Monilla tuntemillani ihmisillä on ollut todella läheiset välit isovanhempiinsa ja tämän menettäminen on tuntunut sietämättömän pahalta. Minä tavallaan tunnen syyllisyyttä siitä, että itse en sure asiaa samalla tavalla. Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta ajatella, että ihminen on ollut minulle läheinen sukulaisena, muttei ihmisenä. Ukki oli ihmisenä hyvin hiljainen "myhäilijä", välillä vastasi jotain hiljaa jos joku hänelle puhui, tai naurahti vähän mukana. Mutta keskustelua, tai jutustelua en ole koskaan hänen kanssaan pitänyt. Tähän varmasti vaikuttaa se, että ukki oli kykenevä asumaan yksin noin 10 vuotta sitten, sittemmin hänen tilansa heikkeni ja hän asui hoivakodissa vaimonsa kuoltua. Ja kun miettii, niin en minä tuohon aikaan kyllä kummoinen nassikka ole ollut.
Tuntui myös ristiriitaiselta mennä hautajaisiin, läheinen ihminen, mutta ei kuitenkaan. Ukin kuolema kuitenkin vaivasi/mietitytti minua kovasti. Olen hyvin emotionaalinen ihminen ja kykenen "asettumaan toisen rooliin" ja näkemään asiat toisen ihmisen näkökulmasta. Tässä tarkoitan omaa isääni, joka juuri oli menettänyt isänsä. Vaikka ukki ei minulle ollut se läheinen ihminen, niin omalle isälleni ja tämän sisaruksille hyvinkin tärkeässä roolissa.
Lähdimme ajamaan torstai-iltana kohti Pohjois-Karjalaa, jossa hautajaiset pidettiin perjantaina. Kyllä siinä kaikesta huolimatta itsellekin nousi tunteet pintaa, kun katsoin isäni (jonka en ole nähnyt itkevän kun äitinsä hautajaisissa) kasvoja ja näin tämän ja sisarustensa itkevän.
Kun ukki oli saateltu hautaan, kokoonnuimme koko suku ukin muistotilaisuuteen. Täällä kuulin asioita, jotka todella laittoivat minut miettimään.
Ukkiani en ollut tuntenut ihmisenä, muuten kuin nimellisesti ja tietoisesti, että hän oli minun ukkini. Mutta muistotilaisuudessa oli ukin vanhoja ystäviä, lapset ja tutut, jotka olivat ukin persoonan tunteneet. Kuuntelin tarkkaan tarinoita ukista ja siitä millainen ihminen hän oli. Oli hätkähdyttävää miten minulle nousi tunne, että kuvailut sopivat täysin minuun itseeni. Tajusin siinä, että mistä olen perinyt luonteeni ja kiinnostuksen kohteeni. Hän oli loppujen lopuksi hyvin samanlainen ihminen kuin minä itse, vaikken häntä tuntenutkaan. Ukistani mm. kerrottiin, että hän oli hyvin taiteellinen persoona ja tykkäsi piirtää. Itse olen piirtänyt niin kauan kuin muistan ja se on vahvasti ollut harrastukseni kaikkein pisimpään, piirrän vielä nykypäivänäkin rentoutuakseni.
Toisena vastaan tuli ukin kädentaidot, hän oli käsillätekijä. Tämä sama asia pätee myös vahvasti minuun, olen näprääjä ja käsillä tekijä. En ole koskaan ollut minkäänsortin kirjapänttääjä, olen aina ollut hyvä oppimaan tekemällä ja katsomalla kuin muut tekevät ja tietenkin kokeilemalla.
Kolmantena asiana minuun kolahti ukin luonnonläheisyys. Hän tykkäsi kalastaa, metsästää ja marjastaa, sekä teki elämäntyönsä maatilalla karjaa hoitaen ja viljellen, hänestä sanottiin, että hän tunsi metsät ja järvet. Minä olen vahvasti luonnonläheinen. Nautin metsässä oleilusta ja siellä kulkemisesta koirani kanssa, tarkkailen myös mielenkiinnolla luonnoneläinten puuhasteluja. Pikkutytöstä asti olen myös mielenkiinnolla seurannut televisiosta lauantai-iltaisin ykköseltä tulevaa Avara luontoa, sen luonto ja eläimet ovat kaunista silmälle. Hassua. :) Niin ja kerrottakoon tähän vielä seikka, että kun muut ikäiseni tytöt pienenä leikkivät barbeilla, minä olin isäni mukana ongella, virvelöimässä, tai pilkillä, tai sitten ammuttiin ilmakolla kilpaa takapihalla (tai muuta vastaavaa). En ole ollut (enkä ole) se kaikkein tyttömäisin tyttö.
Ukki oli tosiaan kova marjastamaan, minä en vielä sitä intoa ole löytänyt, mutta vastaavasti minusta on huisia sienestää! Siinä saa hyvää liikuntaa, saa kulkea metsässä ja sienten etsiminen on myös jännää puuhaa, saa etsiä aarteita. : D
Noh, ei tästä tämän enempää, kunnioitusta edesmenneelle ukilleni, tiedämpähän ainakin mistä olen luonteeni saanut. :)
Laitan alle vielä muutamia vähän aiheeseen liittyviä kuvia. Muutama piirros, ottamiani kuvia luonnosta ja vähän muutakin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti