tiistai 31. maaliskuuta 2015

Näin rakentuu kanin linna

Heippa!
Olen tässä jo hyvän tovin aina vähän väliä selittänyt, miten aion rakentaa kanilleni itse uuden häkin ja heivata samalla unholaan tehdashäkin. Noh, vihdoin ja viimein sain jotain aikaiseksikin! Ja olen luonteeltani vähän sen tyyppinen ihminen, että kun jotain aloitan tekemään, niin haluan tehdä sen kerralla loppuun. Jos jätän jotain kesken edes muutamaksi päiväksi, niin silloin heti mielenkiinto kyseiseen asiaan alkaa laantua. Esim. piirtämisessä se tulee hyvin esiin: Jos aloitan tietyn piirroksen, se pitäisi tehdä samantien valmiiksi, jos pidän taukoa, niin eipä juuri huvittaisi palata enää sitä "vanhaa" kuvaa työstämään.
Eli siis aloitin häkin teon ja tein sen muutamissa päivissä valmiiksi.

Tässä häkki valmiina, mutta tyhjänä:


Ja tässä häkki sisustettuna, muuttovalmiina kania varten:


Olen melko perfektionisti ja pikkutarkka tällaisen tekemisen suhteen. Olin tuota häkkiä suunnitellut niin kauan, että minulla oli siitä jo visio kirkkaana päässäni. Näin ollen tein häkkiin arkea helpottavia asioita, esim vanerin päällä on muovimattoa, jotta pissavahingon sattuessa pissa ei imeytyisi puuhun ja jäisi haisemaan. Muovimatto on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Sitten toisena esimerkkinä heinätelineet: peitin heinätelineet myös takaa muovimatolla, jottei heinät karisisi seinän ja häkin väliin lattialle. Kolmantena on kahdeksan pyörää, joiden päällä koko kaksikerroksinen häkki seisoo. Näin häkki on helposti liikuteltavissa ja se on helppo puhdistaa myös takaa ja alta.

Tein kuitenkin koko häkkihommasta videon, missä Elmeri tutustuu uuteen asuntoonsa, siitä käy ilmi millainen häkki on ja lopussa on vielä muutamia kuvia itse valmistusvaiheesta:


Käytiin myös lauantaina ekaa kertaa raunioryhmässä ja tosi kivaa kyllä oli, vaikka sää ei ollutkaan mitä parhain. Oli koleaa, harmaata ja vettä tihkutti taivaalta. Meidän ryhmässä näillä näkymin on 7 koirakkoa + ohjaaja ja yksi treenikerta kestää kolme tuntia. Yksi koira ei ole itse toiminnassa kauaa, mutta kaikkien on oltava paikalla, koska maalimiehiä tarvitaan koiraia kouluttamaan. Tässä hommassahan ohjaaja ei juurikaan koiraa kouluta, vaan ne maalimiehet.
En oikein tiennyt, että mitä Edyltä odottaa näin ekalla kerralla. Onhan rauniot tosi haastava laji koiralle sinäänsä. Ei saisi olla mitään pintapelkoa, tai ääniarkuutta. Raunioilla piilossa olevien maalimiesten lisäksi on ympäriinsä pyöriviä ja kolistelevia häiriöihmisiä, sekä sinne tuodaan muutakin meteliä mm. hälyajoneuvojen ääniä, laukauksia, moottorisahan ääntä ja muuta. Kaiken lisäksi tuolla heti ekalla kerralla poltettiin märkiä puunlehtiä ja havuja, jotka tekivät alueelle käryävää savua, joka hieman hämäsi koiran nenää. Sain siinä toimia itsekin heti jo maalimiehenä, olin muummoassa kaivossa ja roskiksessa piilossa :'D
Kun oman koiran vuoro tuli, niin jännittihän se hieman, en tosiaan tiennyt, että miten Edy suhtautuisi vaikeakulkuiseen maastoon, jossa on kaikenlaista roinaa ja betonilevyjä, joiden päällä ja seassa piti kulkea. Edy kyllä sai loksautettua minulta heti leuat auki. Koiralla oli heti tajuton into lähteä maalimiehen perään, se haukkui ja vinkui intoa täynnä kun pitelin sitä kiinni, ennen kuin laskin itse hommaan. Tämä poika se heti loikki ketterästi roinan päälle, eikä sillä ollut minkäänlaisia pintapelkoja. Onhan Edy perinteinen paimenkoira, eikä vielä tajua käyttää nenäänsä, vaan etsii silmillään. Ensimmäinen opeteltava asia onkin nenän käyttö, mutta se tulee lopulta luonnostaan, kun maalimiestä koira ei näekään. :) Tämähän tosiaan lähti kamalalla innolla maalimiehen perään, mutta pyöri hölmistyneenä ympäriinsä hakien maalimiestä silmillään, kyllä se lopulta aina löytyi. Lopetettiin hyvään kohtaan kun koira oli menossa jo maalimiehen ohi, mutta sitten tekikin äkkikäännöksen. Siinä pojan nenä nappasi maalimiehen hajun betonien alla olevasta "luolasta". :) Oikein tyytyväinen olen meidän ekaan kertaan :) Eensi kerralla ollaankin Helsingin raunioradalla ja ohjaaja sanoi ottavansa aseen mukaan laukauksia varten. Selviääpähän sekin, että onko omalla koiralla laukausarkuutta, vaikka ei tuo kyllä ilotulitteistakaan piittaa, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Loppujen lopuksi jäi siis tosi hyvä mieli ekasta "epävirallisesta" rauniotreenistä. Oli kyllä tosi kivaa ja innolla odotan seuraavaa kertaa. :)

Raunioiden jälkeen mentiinkin poikaystäväni vanhemmille syömään ja minun synttärikahveille, eli synttärit oli nyt 30.3 ja muuten vaan turisemaan. :) Tämän jälkeen olin vielä sopinut Edylle koiratreffit uuden koirakaverin kanssa. Soopeli narttu oli tämä ja samaa mallia kuin Edy, eli sileäkarvainen collie. Käytiin vähän treenailemassa tokoilua, sekä ihan vähän näyttelytreeniä. Sitten käveleksittiin muuten vaan ja juteltiin koirista. :P Mukavaa tämäkin. ^^
Raskaan päivän jälkeen Edy olikin ihan poikki ja nukkui jo autossa kotimatkalla. : D

Mutta ei tämän ihmeempiä tällä kertaa. :)

3 kommenttia:

  1. Tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta blogilta! Ja tosi hieno häkki taidampa olla kateellinen:D

    http://princessmyy.blogspot.fi/ <-- käy kurkkaamassa :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ainteeksi vastauksen kesto, olen ollut vähän laiska :'D Mutta kiitos kovasti! ^^ Eikun vaan nikkaroimaan, niin silloin ainakin saa juuri sellaisen häkin kanille kun haluaa. :D Tulee myös halvemmaksi, kun samankokoinen kaupasta (tuskin edes sellaista noin vaan löytyy). Ja toki käyn kurkkimassa. ;)

      Poista
  2. Hei mitä toi siis on toi vihreä tossa ylä tasanteella

    VastaaPoista