Eli viimetekstissä jännitin tulevaa tokoiluani, itseasiassa ryhmään mentäessä selvisi, että se on ennemminkin pk-tottista, mutta minulle sanottiin, että jos varsinaiseen tokoon haluan alkaa tähtäämään, niin puoli tuntia aikaisempaan vuoroon treenaamaan. Minä itse kuitenkin olin vähän etukäteen pohtinut, että haluanko tokoa, vai pk-tottista, kuitenkin myös pk-lajit kiinnostaa. Kotona vielä tutkin, vertailin ja mietin ja tulin siihen tulokseen, että haluan pysyä tottiksessa. Rinnalle haluaisin haun, sillä se vaikuttaa oikein hauskalta puuhalta ja se on hauskaa ja kuntoa nostattavaa koiralle, sekä omistajalle. :) Sekä puhumattakaan siitä, että koira pääsää käyttämään vaistojaan ja viettejään. Raunioryhmästä ei ole vielä kuulunut mitään, mutta olen edelleen siitäkin kiinnostunut. Ei se ryhmä ole vielä talven jälkeen treeneissäkään, sillä raunioilla on vielä liukasta ja työkentän pitää olla turvallinen. Samoin haku ryhmään ei vielä ole mahiksia, koska sinne ollaan hakemassa uutta vetäjää, eli sekin jäissä vielä. Meinasin kuitenkin heti siihen ilmottautua haukkana, kuhan uusi vetäjä löytyy!
Tässä vedettiin Edyn kanssa ekat ilmaisutreenit. Ilmaisua tarvitaan haussa, mutta myös raunioissa:
Ennen kun tottiskentälle mentiin ekan kerran, niin samana päivänä vielä vähän vahvistelin/opettelin tuota perusasentoa Edyn kanssa:
Noniin, sitten kerron itse niistä treeneistä! Jännitin tosiaan aivan kamalasti ja olin sata varma, että homma menisi ekalla kertaa aivan penkin alle, me kun ei olla käyty treenailemassa koskaan minkään ryhmän mukana. Olin 100 % varma, että Edy vinkuu ja on ylikiinnostunut muista koirista ja syljeksii nakinpalat suustaan. MUTTA... Tää koira löi kyllä minut ällikällä... TOTAALISESTI. Ei voi muuta sanoa kun WAU. Kaikki meni niin nappiinsa kun vain pystyi. Edy keskittyi minuun, vaikka kummallakin puolella hääräsi muita koiria ja kenttä oli koiria täynnä muutenkin. Tuli ylpeä olo tosiaan kun poika veti niin upeasti <3 Varsinkin kun saatiin tehtävänanto: koira perusasentoon, laitatte seuraamaan, käskette istumaan, päästätte hihnan ja menette itse koirasta poispäin. Siinä se näpötti ilman, että hihnasta pitäisin kiinni, katsoi minua kokoajan ja muut koirat pyöri sivuilla. Mahtia. :) Kauhuissani menin, mutta innolla jäin odottamaan seuraavaa treeniä!
"Kotiläksyksi" saatiin vähän tulevaisuuden varalle tehtävä vahvistaa käskyjä "istu", "maahan" ja "seiso", koska nää nyt tulee seuraavaks mukaan kuvioihin. Ja sitä ollaan tässä nyt muutamana päivänä tehty, oon koittanu palkita mahdollisimman selvistä ja nopeista suorituksista. Edyllä kun on ollut tuon istumisen ja maahanmenon kanssa sellaista vitkuttelua ja haahuilua, että jos sanon maahan, niin tyyppi koittaa et irtoisko nami jos hää vaa istuu. :D Mut ei, nyt vaadin vähän enemmän kuitenkin. Sit toisena "kotiläksynä" oli vaan se, et koira pitää innostaa leikkimään, saalistamaan lelua jota vedän itseeni päin. Eli ei itsestä poispäin leikkiä, niinkuin nouto, vaan pyritään just pitämään se koira mahdollisimman lähellä ja leikkimässä juuri minun kanssa.
Noudosta tulikin mieleen... Noutaminen oli ennen Edyn lempileikki, kuitenkin sille tuli siihen kammo, kun sisällä vähän aikaa sitten se kaatoi tavaroita lelun perässä mennessään. Nyt ei suostu noutamaan, menee matalaksi ja niin edelleen, perus collie, ovat niin herkkiksiä. Mutta juu, minulla nyt tällainen takapakkiprojekti myös tässä lisäksi, että opetan koiralle uudelleen noudon. Ennen käytin siihen sanaa "tuo", mutta nyt vaihdan sanaksi "nouda", ettei sanaan liittyisi negatiivisia asioita. Eli aloitetaan periaatteessa noutoharkat alusta puhtaalta pöydältä. Vaikka tosiaan tuo on ollut Edyn lempileikki ja se on osannut sen niin hyvin ja tuonut lelut käteen, mutta ei voi mitään, tälleen tulee välillä takapakkeja.
Sitten eräässä ryhmässä oli paljon keskustelua koirista ja jokaisella koiraihmisellä on se oma näkemyksensä siitä, mitä koira on ja miten sitä kuuluisi hallita. Eräs eläintenkouluttajaksi opiskeleva ihminen suositteli ihmisiä lukemaan kaksi kirjaa "Koiruus" ja "Rauhoittavat signaalit". Kiinnostuin toki kirjoista ja minun oli pakko laittaa tilaukseen tuo Koiruus-kirja. Tosiaan kirjan kuvaus vaikutti tukevan omia ajatuksiani siitä mitä koira todellisuudessa olisi. Esimerkiksi joo kyllä, olen aiemmin ajatellut vanhanaikaisesti dominanssin olevan ok ja että ilmisen pitää olla se lauman johtaja, mutta tämän ajattelutavan olen hyljännyt jo aikoja sitten. Se ei kerro suoraan sanottuna mistään johtajuudesta v*****kaan, jos koira kävelee lenkillä sinun edellä. Koiran voi opettaa olemaan vetämättä, mutta ihan yhtä hyvin se koira voidaan opettaa vetämään. Mutta joo, kirja tuli minulle postilaatikkoon tänään (tilasin keskiviikkona, kiitos cdon.com nopeasta toimituksesta! :D) ja vaikka olen päässyt lukemaan vaan noin 30 sivua, niin kyllä tuokin teksti on herättänyt paljon mietteitä. Esimerkiksi kun suden ja koiran geenejä vertaa ja ne ovat joo 99,96% samat, niin nuo puuttuvat samankaltaisuudet voivat muuttaa käyttäytymismalleja radikaalisti. Kirjassa käytettiin esimerkkinä myös lähisukulaisia: simpanssia ja kääpiösimpanssia, näillä keneettinen yhtenevyys on 99,6 %, mutta nämä kaksi eläintä ovat sosialiselta käyttäytymiseltään täysin erilaisia. Simpanssi on kaikkiruokainen ja saattavat metsästää toisia apinoita, sekä simpanssien ryhmät perustuvat kahden uroksen väliseen koalitioon. Urokset ovat usein myös aggressiivisia ja saattavat murhata muita apinoita. Kääpiösimpanssit taas ovat kasvissyöjiä, elävät sopuisasti ryhmissä ja ryhmän keskiön muodostaa toisilleen sukua olevat naaraat. Kirjassa sanottiin myös, että vapaudessa elävän kääpiösimpanssin ei ole koskaan nähty tappavan lajitoveriaan.
Eli kuten simpansseilla ja kääpiösimpansseilla, myös koirilla ja susilla ovat DNA:t suunnilleen samat, mutta sen perusteella ei voi olettaa, että niiden sosiaaliset järjestelmät olisivat yhtenäiset.
Minusta on hassua ajatella, että esimerkiksi koiralla ja ihmisellä, tai hiirellä ja ihmisellä DNA on 25 % sama. Eli olen päässyt kirjassa aivan alkutekijöihin, mutta kyllä se on kerennyt jo herättää kaikenlaisia ajatuksia. Voin ihan tämän alunkin perusteella suositella. :)
Vielä vähän selkoa noista suunnitelmista mitä minulla on Edyn varalle. Minulla on joo nyt tällä hetkellä aika monta rautaa tulessa mm. koiran lihaskunnon kasvatus, pk-tottis, mahdollinen rauniotoiminnan aloitus, mahdollinen haun aloitus (ilmottaudun heti kun uusi vetäjä löytyy), terveystarkastukset (kolme geenitestiä ja virallinen silmätutkimus. Sitten olen suunnitellut, että kun Edy on lähempänä kolmen vuoden ikää, niin käyn teettämässä viralliset lonkka-, ja kyynärkuvat, sekä teetän myös jalostustarkastuksen. Näitä edellämainittuja on minun mielestä aivan turha tehdä liian aikaisin, varsinkaan jalostustarkastusta. Koira, uros varsinkin jos on, kasvaa ja kehittyy kauan, esimerkiksi Edy on yli 2 vuotta, mutta ei ole todellakaan vielä "valmis". Miksi sitä mennä keskeneräisen koiran kanssa jalostustarkastukseen, kun sit et pysty saamaan sitä todellista kuvaa koirastasi millaisnen se tulee lopulta olemaan. Esimerkiksi siellä katsotaan koiran liikkeet ja usein nuoret koirat ovat vielä löysiä ja kömpelöitä ja näistä voi tulla sitten oma merkintänsä, niinkuin tuleekin.
Mut juu, ei mitään tän kummempaa tällä kertaa, me jatketaan täällä vähän perusjuttujen vahvistusta ja muuta pientä. Talviloma alkoi ja minulla on kurkku kipeä ja karhea kuin hiekkapaperi, ihanaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti