Otsikko kertookin jo jotain, eli kyseessä on tuleva projektini Edyn kanssa. Mutta kerron alkuun nyt vähän muusta, aiemmin tapahtuneesta.
Eli vuodenvaihteenjälkeen Edy oli ollut meillä melkein tasan kaksi vuotta, huh, nopeasti se aika rientää. Joulun aikoihin oli ollut myös ne kovemmat pakkaset, joiden aikana huomasin, että Edyn tassut palelee aika lailla, tämän vuoksi tilasin koiralleni tossut. Kyselin collieaiheisista fb-ryhmistä suositteluja erilaisille tossuille, kun olen kuullut paljon sitä, miten jotkut eivät pysy jaloissa alkuunkaan ja niin edelleen. Pohdinnan päätteeksi pääsyin tilaamaan M-kokoisen 4runner talvitossut ja olen ollut tyytyväinen. :) Alkuun toki koiran kävely tossut jalassa näytti mitä huvittavimmalta, mutta ulos kun päästiin, niin kävely olikin jo normaalia. : D
Itse tykkään tossujen kiristysmahdollisuuksista, joiden ansiosta tossut pysyvät jaloissa. Tossuissa myös on ihan kengän pohja, joka suojaa hyvin anturoita vaikeiltakin pinnoilta. Tässä muutama kuva tossuista ja sitten pikku video, missä Edy totuttelee kävelemään tossujen kanssa, vaikka tuossa tuo menee jo kun ei mitään tossuja olisikaan. :)
Yksi päivä tuossa sain ihmetällä tätä koiraani jälleen... :D Olin tullut Edyn kanssa lenkiltä ja olin laittanut sille nappulat, jauhelihan ja veden kuppiin, että seos vähän aikaa siitä turpoaisi ja koira rauhottuisi. Kuppi oli keittiön pöydän keskellä ja kun tulin hetken päästä antamaan ruuan koiralle, niin mikä näky minua odottikaan.... Tyhjä kuppi? Mietin hetken, että laitoinko siihen ruokaa alkuunkaan, kun kuppi oli niin siistin tyhjä, mutta ei, kyllä minä sen ruuan laitoin, piti varmistaa jauhelihan määrästä jääkaapissa. : D Koira oli ruokaillut omia aikojaan sitten pöydän ääressä, tuolilla istuen. On siinäkin kyllä yksi.... : D Haha.. Ei voinut kun nauraa. :')
Tässä vielä muutama kuvattu pätkä Edystä. Voi että rakastan tuota collieölinää, se on niin huvittavan kuuloista. :') Edy ölisee aina yksikseen leikkiessään, sillä varmaan on paljonkin asiaa leiluille! Toisessa videossa nähdään miten mukava lenkkisää meillä oli eräänä päivänä. Jumalattoman kokoista lumi/räntähiutaletta valui taivaalta tuhottomalla tahdilla, hyvä ettei siinä kävellessä lumeen hautautunut.
Sitten päästään itse otsikon aiheeseen: Colliesta vetokoira. Juu, elikkä olen kauan haaveillut siitä, että opetan Edyn vetämään. Tarkemmin canicross-tyyppisesti. Olen vaan ollut asian suhteen melko arka, koska koira on nuori ja urokset kehittyvät luonnollisesti hitaammin kuin naaraat ja juokseminen/vetäminen on vielä suhteellisen raskasta koiralle. Nyt Edyn kuitenkin täytettyä kaksi vuotta ja kasvettua niin pituuden, kuin korkeutensakin puolesta täyteen mittaan, olen alkanut kehkeyttämään tätä asiaa eteenpäin. Koira kyllä kasvaa vielä, mutta se on pikemminkin muotoutumista ja lihasmassan kerryttämistä. Tuo Edylle lihasmassan kerryttäminen on yksi osa projektia. Haluan tarjota sille monipuolista liikuntaa, mutta varsinkin haluan kehittää koiralle etupään lihaksia, tarkemmin rinnan lihaksia, sillä Edyllä on vähän "tyhjä" rinta.
Tässä kaikessa liikunnan lisäämisessä ja monipuolistamisessa otetaan toki myös huomioon proteiinin lisäys ruokaan, sillä onhan se perusjuttu, että lihasten rakennusaine on proteiini, eikä lepopäiviäkään unohdeta toista viisasta neuvoa noudattaen: lihakset kasvaa levossa. :) En barffaa Edyä, sillä minusta se ei ole tarpeen. Minulla on raakaruokinnasta oma mielipiteeni ja joillekkin se voi sopia, mutta itse en niinkään siitä piittaa. Susi on lihansyöjä, mutta koira on jalostuksen myötä kehittynyt sekasyöjäksi, eikä tule yksikseen pelkällä lihalla toimeen. Sen takia raakaruokkijatkin joutuvat kuitenkin syöttämään myös erilaisia vitamiinilisiä, kasvisseoksia, kalaa ja muutakin kuin ihan vain sitä lihaa. Nappulat näen sen vuoksi itse kätevämpinä, koska niihin on vitamiinit ja muut tarpeelliset aineet laskettu valmiiksi. Eli itse syötän koiralle noin 50/50 nappulaa ja lihaa. Nappulana toimii brit caren lammas-riisi ja lihat vaihtelee. Peruslihana kuitenkin nauta-sika, välillä saa lohi-naudanmaha-kasvisseosta, kanansiipiä, joku raaka kananmuna sekaan, tai tilkka öljyä, kaikenlaista vaihtelevasti. Mutta kuitenkin vitamiinien ja muiden tarpeellisten aineiden saanti on taattu nappuloilla.
Nyt päästään varustukseen. Hankin nyt kunnon vetokamppeet, että päästään aloittamaan vetotreeni. Otin koiran matkaan ja mentiin koiraurheiluliikkeeseen ihan sovittamaan kunnon kamat päälle, että kaikki varmasti natsaa kohdalleen.
Liikkeestä tarttui minulle itselleni mukaan Zero DC hiihtovyö jalkaremmeillä ja paniikkilukolla. Vaikka nimensä mukaisesti on hyyhtovyö, niin se kyllä on ihan myös juoksemiseenkin. Nuo jalkaremmit on tosi kätsyt sen vuoksi, ettei vyö nouse liian korkealle. Vyön oikea paikka olisi pepun yllä, elikkä takana lantion päällä. Tuo paikka ei koiran vetäessä rasita niin ihmisen selkää.
Joustoksi otettiin ManMatin joustohihna, kaikkein lyhyin mitä liikkeestä löytyi. Jos koiran kanssa hiihtää, niin siihen pitää hommata sitten pidempi joustohihna, mutta eipä minulla tällä hetkellä ole suksiakaan. Tässä joustossa on hyvänmallinen pää, joka sopi just hyvin yksiin paniikkilukon kanssa.
Koiralle sitten olin aluksi ajatellut Zero Faster- valjaita, mutta malli ei sopinut Edylle, Edylle olisi käynyt M ja L- koon välimuoto, mutta eihän sellaista ollut mahdollista saada. Joten vähän enemmän maksettiin, mutta saatiin varmasti hyvät valjaat, nimittäin Non-Stopin Free Motion- valjaat. Näissä valjaissa on todella hyvät säätömahdollisuudet ihan sitäkin ajatellen, että jos koiran lihasmassa kasvaa, niin ei sen takia tarvitse ostaa uusia valjaita, vaan voi säätää valjaita uuteen uskoon.
Olen todella tyytyväinen koko pakettiin. :))
Ollaan muutamia kertoja koiran kanssa päästy harjoittelemaan ja tähän mennessä mennyt oikein hyvin! Meidän taktiikka on tällainen: Eli apukouluttaja (poikaystävä) menee alkuun noin 100 metrin päähän niin, että koira näkee hänen menevän sinne. Meillä poikaystävä käyttää pyörää, niin homma menee nopsasti. Kun apuri on paikalla, hän alkaa kutsumaan ja innostamaan koiraa lelun kanssa ja sitten minä annan käskyn "MENNÄÄN!" ja lasken koiran juoksemaan. Voi että sitä vetämistä, mutta sitähän tässä toivotaankin nyt ensisijaisesti! Kehun koiraa ja innostan koko juoksun ajan ja apurin luo päästessä koira palkitaan lelun kanssa. Tätä samaa on tarkoitus jatkaa, mutta aina pikkuhiljaa apuri pidentää matkaa. Eli tarkoitus on vähän "huijata" koiraa niin, että se voi lopulta odottaa apurin olevan minkä kulman takana tahansa, niin ja tietysti lelun myös! Alkuun minun tavoitteenani on saada koiralle päähän ajatus, että se saa ja sen pitää vetää ja että hihna pysyy kieänä jatkuvasti. Tämä on haastavempaa siksi, koska Edy on opetettu aika perusteellisesti olemaan vetämättä hihnassa lenkeillä. Kuitenkin ajan kanssa koira tulee yhdistämään vetämisen vetovermeisiin ja olemaan verämättä normilenkeillä. :) Huomaa kyllä, että aina vetoharjoittelun jälkeen koiralta on energiat pois kokonaan, nukkuu niin autuaasti :D.
Eli tuollainen projekti meillä. Kuitenkin nyt harjoittelusta on ottanut takapakkia oma kroppa... :D Minulle iski penikkatauti sääriin ja jalat olleet aika pirun kipeät, kävelykin on tuntunut ikävältä, mutta sitä se teettää... Pitänyt nyt pitää taukoa, etten pahenna omien jalkojeni tilannetta. Nyt kuitenkin parempaan päin. Jaloista tuli mieleen, että liukkaille säille tilasin itselleni IceBugin hiilikuitunastakengät, eihän tuost ajuoksemisesta näin talvella tulisi yhtään mitään normikengillä. Olen ollut tyytyväinen, nastoilla voi huoletta kävellä myös asfaltilla, ne kestävät sen, enkä ole liukastunut, tai edes meinannut kertaakaan. :) Kengissä on myös pinta, joka hylkii kosteutta ja näin ollen loskasäälläkin pysyy jalat kuivina ja lämpiminä. :)
Ollaan nyt sitten otettu rennosti taas tuon juuri alkuun lähteneen treenauksen suhteen. Käytiin tässä viimeviikonloppuna sealifessä ihmettelemässä meren eläimiä ja käytiin syömässä manhattan steak housessa. :P Nyt jalkoja ei enää koska niin paljoa, niin ajateltiin tänään illasta taas treenailla vetämistä. :)
Huh, juu, jää nähtäväksi, että mitä tästä vetoprojektista tulee, toivon mukaan oiva canicross koira! : D Nyt sitten vihdoin myös järkkärikuvia, onhan tässä katseltu tätä kännykkälaatua taas tarpeeksi. Eli eilen kävin ihan varta vasten Edyä kuvailemassa metsikössä ja muutama ihan kivakin otos tuli saatua:
Eli joo, tällasta meillä :P Se on taas moro toviksi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti